Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Ruokanen Heikki

04.07.2019 20:15
Muisteluksia Iso-Venejärveltä VII
Vielä 1950-1960 vuosilta pikkuisen,kun silloin henkilöautot oli vielä kovin harvinaisia ja enimmäkseen julkisilla kuljettiin. Ja kun julkisiakaan vuoroja ei Niesiin päin oikein paljon kulkenut niin yksi ratkaisu oli kun nostettiin ol.Lapinmaan leipäauton lavalle semmoinen vanerikoppi ja sisään lankkupenkit ja siinä hyvinkin 30-40 henkilöä kulki: Makkos-Heikki seremoniamestarina ja Patjan Topi oli taiteilijana lahjakas laulaja viihdytti porukkaa ja veti yhteislaulua. Aikuisten laulua vauhditti se ns sääskiöljy, jota ei lapsille annettu. Kärhän Jaska ja Kasurisen Hanski oli myös laulumiehiä. Siikajuhlat heinäkuun alussa oli silloin isot juhlat: nuorisoa oli meidän Ruokasen poikien lisäksi ainakin Mäkisen Mara, Veikko, Seppo ja Ekuna, Rauhalan Seppo ja Kari, Salmelan Jorma, Riissasen Vesku muutamia mainitakseni. Rannaltaonkimakilpailut oli merkittävä tapahtuma ja suuria ahvenia ja särkiä vedeltiin siitä käppärannasta ja salmeen päin ja nyk.autorantaan päin rannoilta mitämelkoiia saaliita, ilmakiväärillä ampuiltiin tarkasti ja hartaasti. Ja erityisesti jäi mieleen naulanlyöntikilpailu, siinä oli suuren urheilujuhlan tuntua: hirteen oli valmiiksi naputeltu pystyyn kymmenkunta 5 tuumaista naulaa ja kilpailtiin kuka pystyy yhdellä lyönnillä upottamaan naulan syvimmälle, ja kun aikamiehet, joukossa paljon rakennusmiehiä innostuivat juhlatunnelmissaan kilpailemaan naulanlyöntiä, niin joskus saattoi siinä kilpailun tuoksinassa unohtua että kyseessä oli enempi taitolaji kuin voimalaji. Saattoipa siinä huonon kylkiosuman saaneet naulat sinkoilla yleisön joukkoon sivuillekin, mutta joka lyönniltä karttui kilpailukassaan pikkusumma. Hiihtolomilla rakennettiin elikkä tamppailtiin suksilla metriseen hankeen salmen vastarannan puolelle Veneselän jyrkimpään rinteeseen oikea syöksymäki, kun siinä nousua noin 100 m matkalle tuli yli 30 metriä niin kyseessä oli jo melkoinen jyrkänne ja monet sukset siinä satiinkin katkaistua. Hiihtoloman päättyessä ainoa kyyti takaisin kaupunkiin oli Pikakuljetuksen onnikka, joka lähti Niesistä aamulla jo klo 07;00 ja kun siihen ehtiminen kämpiltä lähtien oli jotenkin epävarmaa, niin hiihdeltiin edellisenä iltana yöksi Kilpeläiseen, missä Tyyne emäntä Perä-Pohjolaiseen vieraanvaraiseen tapaan kuin itsestään selvyytenä otti meidät poikaressut siipiensä suojiin, valmisteli nukkumasijat ja herätti aamupalalle ja opasteli onnikkaan. Että se oli sitä hienoa vanhan ajan yhteispeliä.

Nimi: Ruokanen heikki

25.06.2019 19:07
Muisteluksia Iso-Venejärveltä VI
Tällä kertaa muistelen aivan niitä alkuaikoja kun ensimmäisiä kertoja tulin Venejärvelle. Nykyistä erämiesten tietä ei silloin ollut olemassakaan, vaan kulku tapahtui siitä Tiherrysvaaran kupeesta, noin 300 ennen Kilpeläisen taloa semmoista traktoritietä pitkin järven rantaan, siihen nykyistä erämiesten autorantaa vastapäätä, missä on vieläkin pystyssä se antiikkinen verkkovaja ja tosi komea vanha mänty. Veneitä ei silloin 1955 olut vielä kuin pari kolme; Makkosen Heikillä, Rauhalan Väinöllä ja ehkä muutama muukin. veneisiin pantiin enimmäkseen eväät ja tarvekalut ja aikuiset; met lapset 6 - 10 vuotiaat saatiin kulkea rantoja pitkin kulkien jonkun noin >10 v. vanhan vetäjän johdolla kämpille. Meikäläiselle pikkupojalle se poikain pitkin rantoja kulku juhannuskesällä on jäänyt loppuelämäksi vahvana luontoelämyksenä mieleen. Venemoottoreita ei ollut ollenkaan, soutamalla silloin kuljettiin. Met pikkupoijjat ei siloin mahdettu kämppiin nukkumaan ollenkaan,vaan meille pantiin teltat pystyyn siihen vanhan kämpän edustalle ja käskettiin nukkumaan. Jos uni ei heti pikkupojille sattunut tulemaan silmään, niin sieltä teltan sisältä sai sitten kuunnela ja kuvitella, minkälaista mielenkiintoista juhannuksenviettoa siellä aikamiehet viettivät.

Nimi: Ruokanen Heikki

24.05.2019 23:28
Muisteluksia Iso-Venejärveltä V
Kalavedenhoito ja roskakalanpyynti. Vuoden 1978 kalanhoitosuunnitelman neljäs pääkohta oli ns. roskakalakannan vähentäminen. Järvelää kun pyydetään , niin halutuinta saalista on tietenkin isot siiat, taimenet ja 18-20 mm verkkoon menevät muikut. Isot ahvenetkin tietysti kelpaa. Pikkuahvenia ja särkiä pyritään pyynnissä välttämään kaikin keinoin. Mutta tehokkaine lisääntyjinä niiden liiallinen runsaus aiheuttaa hidaskasvuisuutta ja niitä ns. "tuhatveljiä". Ne on nähty lähinnä pahoina ravintokilpailijoina paremmille lajeille ja niiden liiallista lisääntymistä on haluttu vähentää.
Vielä tuolloin 1978 hoitosuunnitelman aikaan asia oli jotensakin uusi ainakin Erämiehille ja herätti jonkinmoista ihmetystä ja vastustusta jopa seuran johtotasollakin ! No jokatapauksessa kalajaosto lähti tomerasti toteuttamaan ns. roskakalanpyyntiä ja raivaamaan tilaa arvokkaamina pidetyille lajeille: Rakennettiin useita kymmeniä isoja katiskoita pikkuahvenkannan harventamiseksi ja jopa rahdattiin kämppärantaan aggregaatilla toimiva maaliruisku ja mestari Riisas-Kalle sumutteli katiskat panssarialumiinimaalilla, mikä pidensi niidenkäyttöikää kymmenillä vuosilla. Katiskapyyntiä on jatkettu aivan nykypäiviin ja siinä erityisesti Tommi ja Matti on kunnostautuneet.
Särkihän ei juuri katiskaan mene ja niinpä päätettiin särkikannan harvrntamiseksi rakentaa se paunetti, jonka rakennustyön opastajaksi saatiin Sarren Veikko-Matti Kalatoimistolta ja jota rakenneltiin kymmenkunnan erämiehen voimin satoja talkootunteja Ruokasen Tommion autotallissa Koskikadulla.
Särjenkutu on paljon paikallisempi ja lyhytkestoisempi kuin ahvenenkutu ja pyynnin onnistuminen riippuukin ajankohdasta ja paikasta. Saalista saatiin, mutta ongelmaksi koitui tiheän havaksen voimakas limoittuminen ja paunetin psuun oli vaikea löytää porukkaa. Se on jännnää kun syksyllä niitä pyyntimiehiä järvellä kulkee pilvin pimein, mutta kun kalavedenhoitoon tarvittiin porukkaa, niin net muutamat samat naamat oli aina töissä. Se kävi joskus raskaaksi.
Kaikenkaikkiaan tuo vuoden 1978 kalanhoitosuunnitelma tuotti näkyviä tuloksia ja kehitti järven kalakantaa toivottuun suuntaan, mutta kun roskakalansaalis oli muutamia satoja kiloja, niisen olisi pitänyt olla muutamia tuhansia kiloja/v. Mutta se osoittautui tuolloin Erämiehille liian kunnianhimoiseksi tavoitteeksi. Toivottavasti uudet verekset voimat ottavat opiksi tuosta vuoden 1978 kalanhoitosuunnitelmasta ja saavat kerättyä voimia entistä parempiin ponnistuksiin järven kalakannan hoitamiseksi.

Nimi: Ruokanen Heikki

13.05.2019 22:02
Muisteluksia Iso-Venejärven kalavedenhoidosta IV
Vuoden 1978 kalanhoitosuunnitelman toisena pääkohtana oli muikkukannan kehittäminen. Kun alkuperäiset muikun kotiutusistutukset tehtiin aluksi Kaihuan ja sitten Ketolan laitoksilta ostetuista poikasista ja ne tuottivatkin aluksi hyvää tulosta, mutta 1970 luvun kuluessa alkoi muikkukanta uhkaavasti hupenemaan, niin että kun parhaitten vuosien n. 1000 kg/vuosi saaliista tultiin 1978 jo selvästi alle 100 kg/v saaliiseen. Muikkukannat vaihtelevat kaikkialla aina oman rytmiikkansa mukaisesti, mutta näin kotiutusistutusten ollessa kyseessä tuo kannanvaihtelu on aina tavallista voimakkaampaa, ja on vaikea sanoa miten muikkukanta olisi toipunut ilman näitä uusia kotiutuksia. Kun Venejärvessä ei ole alun perin ollut järven erityisolosuhteisiin sopeutunutta omaa muikkukantaa, niin on selvää, että vaatii oman aikansa, että tälläinen kanta kehittyisi.
Mutta jokatapauksessa Vuoden 1978 kalanhoitosuunnitelman mukaan ryhdyttiin muikkukannankin kehittämiseksi reippaisiin toimenpiteisiin. Rauhalan Sepon vaimo Ritva ompeli hienosilmäisestä tyllikankaansta sähkömiehen putkista väännettyjen kehysten ympärille sopivat haavit, soikionmuotoiset, joissa ompelusauma muodosti keskelle jokseenkin kiinnostavannäköisen sauman ja näillä haaveilla käytiin sitten useampana iltana keräilemässä Naarmankairan muikkujärvien rannoilta sinne heti jäidenlähdön jälkeen ajautuneita vastakuoriutuneita karhulanganpätkän kokoisia muikunpoikasiauseita kymmeniä saavillisia Venejärveen siirrettäväksi. Ja kaiken kukkuraksi Pauli sai vielä sujuvalla supliikillansa ostettua Ketolan laitokselta muutaman 100 000 kpl erän vastakuoriutuneita naarmalaisia muikunpoikia, jotka leviteltiin ja ripoteltiin kauhalla ympäriinsä joka puolelle järveä. Ja kun se alkukesä sattui vielä olemaan lämmin ja aurinkoinen, mikä käynnisti planktonin tuotannon järvessä hyvin tehokkaasti, niin se tarjosi muikkuistukkaille hyvät lähtöasetelmat. Ja niinpä jo muutaman vuoden kuluessa muikkusaaliit alkoivatkin jälleen varsin nopeasti kivuta sinne 1000 kg/v tasoille.

Nimi: Ruokanen Heikki

08.05.2019 21:38
Muisteluksia Iso-Venejärveltä III, jatko-osa.
Kalapadon rakentaminen: Ehkäpä se sopii tähän kohtaan, vaikka se liittyy niin siian ja taimenen kuin muidenkin kalalajien kannanhoitoon. Kaikesta ahkerasta taimenkannan kehittämiseksi vuosina 1960-1978 tehdystä kalanhoitotyöstä huolimatta varsinainen taimensaalis oli jäänyt muutaman kymmenen kilon tasolle. Tottakai jokainen saaliiksi saatu taimen herätti suurta mielenkiintoa ja virkisti mieliä, mutta kokonaisuudessaan saalispalaute oli kilomääräisesti odotettua heikompaa. Niinpä uudessa 1978 kalaveden hoitosuunnitelmassa ryhdyttiin toimeen myös noiden kalanistukkaiden pitämiseksi omissa vesissä. Kalan kulkemisen estäminen vaatii aina viranomaisen myöntämän luvan ja viranomainen puolestaan vaatii tähän kaikkien kalapadon vaikutusalueen vedenomistajien suostumuksen. Tämä suostumus hankittiin allekirjoittaneen toimesta monipolvisten neuvottelujen seurauksena ja virallinen lupa asiaan saatiin ja niin päästiin kalapadon varsinaiseen rakentamistouhuun. Iso-Venejärvestä Kursujärveen lähtevän laskujoen luusuaan todettiin olevan kalapadolle paras paikka ja rannoille rakennettiin kivistä ja sammalista tilkiten suisteet, joiden jatkoksi vedettiin muutama hirsikerros ja lopuksi harjateräksistä välppä veden läpivirtaamiseksi. Lämmin kesä suosi padontekoa ja parhaimmillaan joessa rymysi kymmenkunta Erämiestä uimahoususillaan, joista jotku otti hiukka lämmikettä ja jotkut pelkkää mehua. Patoa on tietysti jouduttu paikkailemaan vuosittain jäiden ym luonnontekijöiden aiheuttamien muutosvoimien korjaamiseksi. Mutta selvää on, että kalapato on kaikkinensa ehdottomasti parantanut Erämiesten tekemän kalanhoitotyön pysymisen omissa vesissä ja jopa lopettanut sen tulosten valumisen alavirtaan muiden hyväksi.

Nimi: ruokanen heikki

08.05.2019 17:42
Muisteluksia Iso_venejärveltä III
Ensimmäiset siianistutukset oli 1950-60 luvuilla tehty pienillä vastakuoriutuneilla poikasilla jotka hankittiin Ketolan laitokselta ja olivat Kemijoen vaellussiikaa (G.Lavaretus). Ja niillä saatiinkin aluksi hyviä tuloksia jopa yli 1000 kg vuodessa ja kalan keskikoko jopa 0,5 - 1,0 kg. Mutta siikakanta alkoi hupenemaan ja allonpohja saavutettiin 1978 jolloin siikasaalis oli vaivaiset 32 kg vuodessa.
Vuoden 1978 kalaveden hoitosuunnitelman 1. pääkohta oli siikakan- nan kehittäminen. Allekirjoittanut oli tuolloin kesätöissä Kemijoen Kalatoimistolla ja siellä tuli kalastusmesteri veikko Mattuksen kanssa puhetta, että Erämiehet voisi tehdä toimiston kanssa Emokalajärvisopimuksen. Kalatoimistolla oli usita luonnonravintilammikoita ympäri Lappia, joissa kasvatettiin siianpoikasia kesänvanhoiksi noin 10 senttisiksi. Erämiehet hakivat poikasia lähinnä Sodankylän Järvijärvisen ja Muurolan Mäsäjärven lammikoilta. Näin saatiin sopimuksen mukaan siianpoikaset toimistolta ilmaiseksi, sillä ehdolla, että kun siiat kasvavat sukukypsiksi, niin niistä lypsetään mäti edelleen kalanviljelyyn toimitettavaksi. Sopimuksen perusteella saatiin useamman vuoden mittaan kymmeniä tuhansia kesänvanhoja Inarin pohjasiian poikasia istukkaina Iso-Venejärveen. Tämän poikasmäärän hinta tänä päivänä olisi yli 20 000 €. Aluksi lähdettiin ehken ylisuurillakin poikasmäärillä liikeelle, kun kasvu oli hitaanlaista, pyyntikoko noin 0,3 kg/kpl, mutta pian saatiin 1980- luvun mittaan istukasmäärät kohdalleen vastaamaan järven ravinnontuotantoa ja siian keskikoko jälleen sinne 0,5-1,0 kg tasolle ja siian vuosisaaliskin yli 1000 kg. Jälleen nähtiin tyytyväisiä naamoja kämppärannalla. Siikalajikkena oli Inarin Pohjasiika (G.Pidschian), joka tiedetään sopeutuneen karuuun niukkaravinteiseen järveen, mutta pitkäikäisenä omaavan hyvät mahdollisuudet saavuttaa 1 - 2 kg painon. Inarijärvessä tämän siian on todettu saavuttaneen jopa 30 vuoden iän ja 10 vuotiaan ovat saalissa tavanomaisia. yli 2-3- kg siiat eivät ole siellä mitenkään harvinaisia tällä siikalajikkeella.

Nimi: ruokanen heikki

03.05.2019 20:16
Muisteluksia Iso-Venejärveltä II
Kalakantaa tosiaankin saatiin kehiteltyä erityisesti muikun ja siian osalta ja 1960 -1970 luvuilla varsin mukavasti aivan kalanpoikasten istutusten perusteella. Roskakalan vähentämisestä ei vielä tuolloin puhuttu mitään. Mutta siinä 1970 luvun kuluessa tuo arvokalan saalis alkoi uhkaavasti vähentyä, niin että kun se parhaimmillaan oli ollut 2000 kg/v niin se 1977 romahti alle 100 kg:n.
No mutta asiaa ryhdyttiin korjaamaan. Ja kun allekirjoittanut oli 1973-1977 kuluessa tehnyt Iso-Venejärvellä jo useamman kesän mittaan tutkimuksia kalakannasta, niin siitä saatiin hyvää perustaa uudelle kalanveden hoitosuunnitelmalle.
Tämä uusi suunnitelma tehtiin vuonna 1978 kalanhoitojaostossa allekirjoittaneen ollessa puheenjohtajana ja aktiivisina puuhamiehinä Riissasen Kalle, Väisäsen Eikka, Ruokasen Pauli ja Timppa ja muutamia muitakin erämiehiä.
Pääkohtia tuossa suunnitelmassa olivat:
1. Siikakannan kehittäminen.
2. Muikkukannan kehittäminen.
3. Taimenkannan kehittäminen
4. Roskakalakannan vähentäminen
Ja tällä suunnitelmalla ja sen toteutuksella saatiin Iso-Venejärven siika- ja muikkukanta uuteen loistavaan nousuun 1980- luvulla ja aina 1990 luvun alkuun saakka.
Mutta siitä lisää seuraavissa jaksoissa.

Nimi: Heikki Ruokanen

18.02.2019 18:57
Muisteluksia Iso-Venejärveltä vuosilta 1956-2019.
Vuodet vierii aina vinhempaan vauhtiin meillä jokaisella. Nyt näyttäisi olevan sopiva aika muistella järvellä tehtyä kalavedenhoitoa. Alkuperäinen kalakanta kun oli ne perinteiset hauki, ahven, särki, made ja kiiski. Kun sitten saatiin 1950-luvun puolimaissa Kaihuan kalanviljelylaitokselta hankittua noin 300 000 vastakuoriutunutta vaellussiian poikasta järveen. Vuosi pari myöhemmin saatiin järveen myös muutaman 100 tuhatta muikunpoikasta samalta laitokselta. Tuloksia jäätiin odottamaan suurella jännityksellä. Kohtapa 1950-60 luvun vaihteessa alkoi jo näyttää siltä että istutukset alkoivat tuottaa tulosta. Siikaa alkoi tulla järvestä niin verkoilla kuin vieheilläkin. Parhaaseen vesiperhosen lentoaikaan keskikesällä vilkulla ja perhoilla saattoi ahkera soutelija saada kymmenittäin 0,5 - 1,0 kg:n siikoja, alle 300 grammaiset siiat laskettiin aina takaisin kasvamaan. Muikkukannan kehittyminen vei hieman pidempään, mutta jo 1960 luvun puolimaissa muikkukanta alkoi näyttää sellaisia merkkejä, että muikun verkkopyynti alkoi määrin jo isompaakin porukkaa kiinnostaa. Ja olipa joitain vuosia, että muikkukanta oli niin runsas ja pienikokoinen, että nähtiin parhaaksi käynnistää ja viritellä nuottapyyntiä ja esim. tuo kämppärantaa vastapäätä oleva Nuottaniemi sai tuolloin nimityksensä, kun siinä oli sopiva tasainen hiekkaranta että apaja voitiin siihen vetää. Parhaimmillaan siian ja muikun vuotuinen yhteissaalis nousi jo yli 2000 kg (kahden tuhannen) kilon. Taimen oli tietenkin se kaikkien kalamiesten unelma, ja sen eteen tehtiin tosi paljon töitä. Taimenaltaat rakennettiin kovalla työllä lapiolla ja jopa Temmes-kaivurilla ja altaissa taimenenpoikasia kasvateltiin ja laskettin järveen kasvamaan. Net muutamat taimenet jotka saatiin saaliiksi ,niin niitä kyllä hartaasti muisteltiin ja kehuttiin. Mutta kilomääräisesti taimenen saalis siihen työmäärään nähden oli jokseenkin vaatimaton, muutamia kymmeniä kiloja. Suuri osa taimenista ja sitämyötä hyöty Erämiesten työstä laskeutui ilmeisesti alavirtaan Kursujoen, Säynäjäjoen ja Raudanjoen vesiin.

Nimi: Heikki R.
Kotisivut: http://-/

12.02.2019 20:19
Melkosen laimeasti on viime aikoina tänne porukat lähteneet kirjootteleen ?

Nimi: Juhani

22.12.2018 10:55
Hyvää joulua kaikille ja mitä parhainta uutta vuotta. Kiitokset menneesta vuodesta.

Nimi: Eeva

24.11.2018 18:34
Hei vaan. Järjestetäänkö tänä vuonna pikkujouluja/hirvipeijasia.

Nimi: Heikki R.

29.01.2017 00:11
Kappas kun vuosikin on taas jälleen kerran vaihtunut uudeksi.

Nimi: Heikki R.

08.06.2015 23:27
Joo, heippa taas !
Lapin Kevät etenee aika viileissä merkeissä, mutta etenee kuitenkin, puutkin ovat jo ryhtyneet "viheriöitsemään" !?

Puutalkoot
pidettiin taas järvellä 29.-31.5. viikonloppuna ja homma kävi kuin luomisen työ, sillä kämpän ranthele kuljetettiin ns "Pilkemaster" klapintekokone. Koneen toimitti Jarkko miehistöineen autorantaan ja sieltä se lossattiin täällä viimeisellä Kon-Tikin versiolla kämpille. Koneen painoksi oli ilmoitettu noin 900 kg ja Kontikin kantavuudeksi oli laskettu noin 1000 kg. Marginaaliksi jäi näin ollen 100 kg, ja aika tarkoin oli suhteet laskettu, sillä melko lailla kansia myöten upoksissa Kontiki kulki, ajoittain muuan sentti oli vesiä kannen päälläkin, mutta miehillä lastia tasapainottaen kuorma saatiin kunnialla perille. Eikä suotta, sillä kaikki puunrungot tuo puunsärkijähirviö nieli, mitä sille syötettiin ja sylki net ulos valmiiksi pätkittyinä ja pilkottuina klapeina. Puoli vuorokautta siinä meni, mutta niin vain tuli kaikki ranthela olleet satakunta honganrunkoa jalostettua neljättä metriä korkeaksi valmiitten helläklapien kasaksi kun talkooporukkaa oli aika mukavasti. Naisjaosto Annelin johdolla huolitsi ja ruokki talkooporukan jälleen kerran kiitosta ansaitsevasti.

Piirin ampumakisat
käytiin Tolosella lauantaina 6.6. ja LEM lähettikin tällä kertaa paikalle varsinaisen iskuryhmän kahdella autolla: Pentti, Eero, Seppo, Matti, Jussi, Raili sekä allekirjoittanut puolustivat menestyksellisesti Erämiesten pitkää ja menestyksellistä Ampumakunniaa ja keräsivät säkenöivän mitalli- ja pokaalisateen osaksensa. Allekirjoittaneen kohtaloksi näissä keimeissä koitui pokata piirinmestaruus hirvikävelyssä.

Koekalastukset
on Lapin Erämiesten pitkässä historiassa muodostanet yhden vaikean ja katkeria ongelmia aiheuttaneen ongelman. Siellä on ollut tapauksia, että joku kalajaoston jäsen on kerännyt oman porukkansa, jotka eivät ole edes kalajaoston jäseniä, ja he ovat sitten ns."koekalastuksen" varjolla kalastaneet täysin laittomilla verkoilla ja laittomilla verkkomäärillä ja jopa laittomilla verkkomerkinöillä omaan lukuunsa ja jakaneet laittoman saaliin sitten omille kavereillensa ja onpa sitä koekalastussaalista kulkeutunut jopa myyntiin saakka. Saaliin analyysit on jääneet useimmiten täysin toisarvoiseen asemaan, tärkeintä on ollut vain koekalastus koekalastuksen vuoksi laittomilla vapauksilla.

Näistä väärinkäytöksistä on haluttu ottaa oppia ja niinpä jo Riissasen Kallen ollessa kalajaoston vetäjänä, päätettiin, että koekalastukset pitää suorittaa nimenomaan vain kalajaoston tekemien päätösten mukaisesti, niistä pitää ilmoittaa mahdollisimman avoimesti, niistä pitää tiedottaa puheenjohtajaa ja muuta toimikuntaa, niillä pitää olla selkeä tavoite ja tarkoitus, niiden tulokset pitää analysoida ja raportoida seuran kokouksissa ja saaliin käyttö ja jakelu pitää ilmoittaa selkeästi ja avoimesti.

On äärimmäisen ikävää todeta, että näitä yksittäishenkilöiden laittomia koekalastuksia ilman kalajaoston päätöksiä vielä tänä päivänäkin näkee harjoitettavan. Nyt on suunnitelmallisen ja järkevän kalakannan hoidon kannalta erittäin tärkeää, että kalajaosto ja toimikunta tuomitsevat tällaiset tapaukset ja ottavat ehdottoman selkeän linjauksen tällaisten sääntöjen vastaisten tapausten kitkemiseksi pois seuran toiminnasta.
Heikki R.
Kalajaoston pj.

Nimi: Heikki R.

01.05.2015 22:52
Joo, tosiaankin en yhteensattumien vuoksi päässyt viime vuosikokoukseen esittelemään viime vuoden kalastustilastoja, osa saaliskupongeistakin makasi kyllä tuolloin vielä järvellä laatikoissaan laskukoneen ulottumattomissa. Mutta nyt kun saalistulokset on laskettu, niin jospa niitä nyt sitten tässä hiukka esittelisin:

Vuonna 2014 lunastettiin 372 kpl verkkomerkkiä ja merkin lunastajia oli 59 henkilöä. Verkkomerkkimyynnin tuotto oli 1300 €. Merkkien myyntimäärä/lunastajien lukumäärä oli 21/26 % pienempi kuin edellisenä vuonna ja luonnollisesti sitä myötä myöskin verkkomerkkien myyntitulo oli pienempi. Verkkomerkkien hintaa on kalajaosto/toimikunta päättänyt vuodelle 2015 nostaa pitkäaikaisesta 3,5 €:sta 4:ään €: oon. Kuponkeihin merkittyjä verkkovuorokausia kertyi muikkuverkoille 725 kpl ja harvoille verkoille 464 kpl. Kaikkea pyyntiä ei ilmeisesti vieläkään ole merkitty kuponkeihin ja merkintäaktiivisuutta täytyy edelleen tehostaa.

Saaliita merkittiin kuponkeihin seuraavasti: muikkua 599 kg, siikaa 58kg ja 160 kpl, taimenta 1,6 kg ja 1 kpl, haukia 126 kg, ahventa 79 kg, särkiä 123 kg, matikkaa 5,2 kg ja kiiskiä 0,6 kg. Kokonaissaalis oli 991 kg, mikä on 13 % pienempi kuin viime vuonna.

Saaliskuponkien merkintöjen mukaan Muikkusaalis parani hieman, mutta oli vielä alle puolet huippuvuodesta 2011, kaikkien muiden kalalajien saalis putosi. Siikasaalis putosi 43 %, haukisaalis putosi 39 %, ahvensaalis putosi 61 % viimevuodesta. Särkisaalis pysyi lähes samana.

Tulosten tarkastelu antaa aihetta monenlaisiin pohdintoihin.

Muikku on tietysti meille se tärkein pyyntikohde ja sen määrä heijastuu suoraan kaikkeen Venejärven kalatalouteen ja muuhun aktiivisuteen: järvellä käynteihin, merkkimyyntiin, verkkovuorokausiin ja kokonaissaaliiseen. Muikku on meille huippuesimerkki hyvin onnistuneista kotiutusistutuksista, muutamilla hyvin toteutetuilla vastakuorituneiden muikunpoikasten istutuksilla olemme onnistuneet luomaan järvessä itse lisääntyvän huipputuottoisan kalakannan, siitä voimme onnitella itseämme. Muikun vuosittaisen lisääntymisen ja kasvun onnistuminen riippuu lähes täysin luonnonoloista ja meidän mahdollisuudet siihen vaikuttamiseen on varsin vähäiset.

Muilta osin on kalavedenhoidossa paljon miettimisen tarvetta. Taimenenpoikasten istutuksiin on viime vuosina pantu rahaa useita tuhansia euroja, ja jos saalis on tuolla tasolla, niin väistämättä tulee mieleen kysymys, että onko siinä mitään järkeä ?

Siikasaalis 160 kpl ja 58 kg kertoo karua kieltään järven siikakannan tilasta. Täysin selvää on ainakin se, että eräitten tekniikan miesten kokouksissakin suurella suulla esiin tuomat väitteet ylitiheästä siikakannasta ovat täysin tuulesta temmattua höpöpuhetta. Edelleen tulee mieleen, että pitäisikö siikaistutuksia tehostaa ja varsinkin liiallista keskenkasvuisten pikkusiikojen vilkkupyyntiä edelleen rajoittaa ?

Haukisaaliin noinkin selkeä väheneminen hieman kummastuttaa, olisiko kyseessä vain normaali vuosiluokkien vaihtelu ?

Ahvensaaliin väheneminen, olisiko kyse siitä, että katiskoilla ym vehkeillä tehty tehopyynti olisi tuottanut tulosta vai olisiko vain pyyntiaktiivisuus sillä sektorilla hiukka laimentunut ? Ahvenkannan määrä on edelleenkin syytä pitää kurissa, niin pilkkiahvenen koon suurentumisen kuin siianpoikasten kasvun ja säilymisenkin kannalta.

Särkisaalis on nyt jonkun vuoden pysynyt aikalailla vakiona, mutta sen määrää on edelleenkin syytä vähentää nimenomaan siian kasvua rajoittavana ravintokilpailijana.

Heikki R.

Nimi: Lare

01.01.2015 22:32
Ja vielä siian pyynnistä,,,, pyytäkää jos saatte, se on luonnon laki,,, kaikilla pyyntimuodoilla

Nimi: Lare

01.01.2015 22:28
Höpöhöpö, se on kala mikä käy pyydykseen, ei päin vastoin

Nimi: Heikki R.

31.12.2014 02:30
Ikävä kyllä, en päässyt vuosikokoukseen yhteensattumien vuoksi. Se on kyllä hyvin merkillistä miksi näitä tapahtumia, kokouksia ja asioita sattuu joskus näin täsmälleen samanaikaisesti. Ja kuitenkin ihminen pystyy olemaan vain yhdessä paikassa yhdellä kertaa. No onneksi on nämät Pallarin Sepon ylläpitämät nettisivut, joilla voidaan olla aina läsnä ajasta riippumatta.
Heikki R.

Nimi: Heikki R.

27.12.2014 22:28
Pikku lisäyksenä vielä noihin pariin edelliseen siian ja taimen istutuksia koskeviin mietelmiin, että niissä tarkoitin nimenomaan niitä kalanistutuksia, jotka tehdään verkkomerkkien myynnistä saaduilla varoilla. Kokonaan eri asia on esim. se Sepon tekemä keräystyö taimenenistutusten rahoittamiseksi, se on todella hienoa ja esimerkillistä kansalaisaloitteellisuutta ja vapaaehtoistyötä ja sillä tiellä pitää jatkaa edelleen. Ja ehken jopa tavoitteena voisi ollakin, että pääosa taimenen istutuksista tehtäisiinkin juuri tuollaisen keräyksen ja vapaaehtoisrahoituksen pohjalta.

Yleisen verkkomerkkimyynnin tulos voitaisiin sitten käyttää paremmin tuottavien kalalajien istutuksiin kuten esim siika. Ja mikseipä myöskin jopa kuha. Verkkomerkkimyynnin tulos on rajallinen, kuten jokainen hyvin ymmärtää ja mielestäni olisi järkevää, jos se suunnattaisiin mahdollisimman hyvin tuottaviin kalanistutuksiin.

Muutamissa viime kokouksissa tuli eräiden ns. teknisen puolen koulutuksen saaneiden herrojen puolesta esiin sellaisia väitteitä, että Venejärven kalanhoidon suurin ongelma olisi liian tiheä siikakanta ja siitä aiheutuva ravintokilpailu ja lääkkeeksi tähän ongelmaan he tarjosivat siikakannan voimakasta harventamista ja tehopyyntiä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mitään tutkimustuloksia, taikka muuta tietoa nämä teknisen puolen herrat eivät kyenneet näiden väitteidensä tueksi esittämään, elikkä se kaikki oli pelkkää "mutua". Ja tähän jopa myöskin seuran puheenjohtaja, hämmästyttävää kyllä, näytti sekaantuvan !

Kuten tuossa edellä olevassa siika-puheenvuorossa jo esitinkin, niin syksyllä 2013 kalajaosto teki virallisen koepyynnin niillä voimavaroilla, joita koolle saatiin kerättyä ja sen koepyynnin tulokset eivät millään tavalla tukeneet edellä mainittua teknisten herrojen mielipidettä. Päinvastoin koepyynnin tuloksena todettiin, että järven kalanhoidollisten ongelmien painopiste on aivan muualla.

No vielä koepyynnin tulosten julkaisemisen jälkeenkin pidetyissä kokouksissa seuran puheenjohtaja halusi vielä kesäksi 2014 noin vaan lonkalta pistää pystyyn uuden koekalastuksen, joka suuntautuisi nimenomaan sen kuuluisan "vilkkusiian" ikä-,kasvu-, sukukypsyys-, pituus-, paino-, rotu-,kannantiheysrakenteeen selvittämiseksi ja lupasi viedä sen läpi kesän 2014 aikana vaikka omalla kustannuksellansa. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulosten julkaisemista, mikä toivottavasti tapahtuu jo seuraavassa vuosikokouksessa.
HeikkiR.

Nimi: Heikki R.

20.07.2014 22:35
Isoa Siikaa Isosta Venejärvestä varmaan kaikki toivoo saavansa.

Iso siika on rasvainen ja maukas ja herkullinen kaikenlaisena ruokakalana. Pikkusiika on rasvaton ja mauton ja jokseenkin heikko ruokakala.

Isona siikana pidetään tuollaista 0,5-1 kg:n kokoluokkaa, noin 42-45 mm verkoon tarttuvaa kalaa. Ikävä kyllä se on tänä päivänä järvellä erittäin harvinainen tapahtuma. Vielä 10 - 20 vuotta sitten Venejärvestä saatiin isoa siikaa jopa aika runsaastikin, parhaina vuosina lähelle 1000 kg vuodessa.

Mikä sitten on syynä siikakannan nykyiseen heikkoon tilaan; sitä on niin kalajaostossa, hallituksessa kuin kämpilläkin hartaasti mietitty. Se ainakin on varmaa, että tumput suorana seisoskelemalla ei asiat parane. Jotakin pitäisi tehdä asian korjaamiseksi, kun järven vuotuisen siikasaaliin käyrät on jo pitkään sojotelleet pahasti alaviistoon jopa alle 100 kg/vuosi.

Viime syksynä järjestettiin siikakannan tutkimiseksi kalajaoston toimesta julkinen, lehdessäkin kuulutettu koepyynti ja hankitiin 10 kpl uusia sopivankokoisia koeverkkojakin. Koepyynnin tarkoituksena oli nimenomaan selvittää onko järvessä ja kuinka suuressa määrin, ja minkä ikäistä sellaista siikaa, joka ei tartu > 42 mm verkkoon, mutta joka näkyisi runsaanakin esim. kesä-heinäkuun vaihteen vesiperhosen kuoriutumiskauden eli "vilkkusiikakauden" aikaisen virvelikalastuksen saaliina.

Koekalastus onnistui jokseenkin hyvin ja saaliina saatiin kaiken muun kalaston ohella näytteeksi vajaa 40 kpl juuri sitä välikoon 200-300 g:n pikkusiikaa, joka ei tartu 42 verkkoon, mutta joka muodostaa pääosan siitä keskikesän virvelillä saadun siian saaliista.

Koepyynnin saaliit laskettiin ja punnittiin verkoittain, lajeittain ja siikojen osalta yksilöittäin pituus ja paino, määritettiin sukupuoli, sukukypsyys, siikalaji sekä otettiin suomunäytteet iän määrittämiseksi ja tulokset raportoitiin seuran vuosikokouksessa syksyllä 2013.

Olennaisimpana tuloksena siian osalta oli, että vaikka nuo pikkusiiat olivat jokseenkin hidaskasvuisia ja iäkkäitä 4-6, muutama jopa 7 vuotiaita, niin yhtään ainoaa sukukypsää kalaa ei tavattu, kaikki olivat kasvavia kaloja. Ns kääpiöitymiseen viittaavia ilmiöitä ei havaittu, eikä tuo pikkusiian määräkään järvessä verkkovuorokausisaaliin perusteella mitenkään suurelta vaikuttanut kun ajankohtakin oli siian parasta uintiaikaa.

Kun tiedämme, että Inarin pohjasiika on yleensäkin melko hidaskasvuinen mutta pitkäikäinen laji, se saattaa elää ja kasvaa jopa reilusti yli 10-vuotiaksi, eikä tuo planktonsiikakaan taida siitä paljoa jälkeen jäädä, niin kyllä siinä väistämättä joutuu sellaisen johtopäätöksen tekemään, että virvelillä kalastetut siiat on suurelta osin keskenkasvuisina pikkusiikoina ennen aikojaan ylös vedettyjä ja niillä olisi ollut vielä useita vuosia aikaa kasvaa Isoksi Siioiksi, jolloin saaliin arvo ruokakalana olisi ollut moninkertaisesti suurempi.

Venejärven siikakanta on täysin istutusten varassa. Siian istutusmäärät ovat nykyään varsin pieniä, mm sen välttämiseksi, että järveen ei muodostuisi ylitiheää, kääpiöitynyttä pikkusiian kantaa. Istutusmäärät on olleet tasolla 2000-3000 kpl/v kesänvanhoja poikasia. Poikasten hävikki karussa niukkaravinteisessa haukia, ahvenia ym. nälkäisiä suita vilisevässä järvessä on varsin suuri ja edes sinne virvelisiian 4-7 vuoden ikään selviää istukkaista korkeintaan 10 %, todennäköisesti huomattavasti vähemmän.

Tämä tarkoittaa että järveen tulee korkeintaan 200- 300 kpl edes tuohon virveli-ikään selviävää siikaa vuodessa. Verkkopyynti-ikään vielä huomattavasti vähemmän. Jos näin pienistä määristä vedetään keskenkasvuisena pikkusiikana ylös kymmeniä, jopa satoja kappaleita vuosittain, niin kyllä se vaan aikamoisen loven tekee tuohon jo valmiiksi pieneen rekryyttimäärään. Onko se kovin järkevää seuran varojen käyttöä ja kalavedenhoitoa ?

Minun mielestä ei ole.

Heikki Ruokanen

Nimi: Pertti R.

20.07.2014 21:13
Helteitä pitelee.

Nimi: Heikki R.

30.05.2014 23:13
ettei lähtenyt, kokeillaan uudestaan.

Noista edellisistä kommenteista on jo senverta aikaa, että pilkkikausi on takana ja jäätki lähti järvestä viime lauantaina 24.5. jotenka sulavesikautta nyt eletään jo järvelläkin.

Käytiin eilen helatorstaina Ulmas-Eeron ja Vanhas-Matin kanssa Erämiespiirin ampumamestaruuskisoissa Sodankylässä ja eihän sieltä taaskaan ilman mitaleita poies päästy. Pojat paukutteli mitalit luodikossa (piekulla 5 metton tauluun/50 m) ja Matti vei omakseen kirjahyllyn päälle metrisen kiertopalkinnon. Allekirjoittaneen kohtaloksi koitui pokata piirinmestaruus hirvikävelyssä (juokseva ilmahirvi + 2 x arviointi). Joukkuekilpailussakin LEM:n porukka taisteli urhoollisesti ja peräänantamattoman sinnikkäästi itsensä pronssille. Ehken himpun verran saattoi siihen olla vaikuttamassa semmoinen seikka, että mukana oli vain kolme joukkuetta. Kemiläiset jänistivät eikä niitä näkynyt mailla halmeilla. Tolosen väkivahva joukkue otti hopiat ja Sodankylän miehet vei kirkkaimman kullan. Heillä oli kotikenttäetu ja kun itse saivat laskea pisteet, niin kyllähän sen silloin tietää.

Pääasia oli, että huolto pelasi ja palkinnot oli hyvät. Kahvia, kampanisuja, meetvursti-juustovoileipiä ja hirvikeittoa oli tarjolla aivan päällekylkien. Pokaalipalkinnot oli ruhtinaalliset ja tavarapalkinnot mestaruuskisojen arvon mukaiset.

Kuulemma LEM:kin porukoissa pitäisi olla oikeita mestarillisia taito-ampujia olemassa. Sääli vain heille, että näihin rientoihin eivät päässeet osallistumaan.

Nimi: Seppo Pallari

25.04.2012 16:24
Tervehdys Masalle, Komotan mustat Erkki M putsasi ja teki hyvät ahvenpihvit, hyviä oli! Terveisiä sinne, ja kiitoksia vielä ´niistä` unohetuista tavaroista.

Nimi: Mauri Kosonen

22.04.2012 16:57
Hieno viikko siellä venejärvellä takana ja saatiinhan niitä kursun isoja ahvenia. Kiitoksia Sepolle ja Penalle komotan reisusta, Oikein hyvää kevättä sinne toivottelloo masa.

Nimi: Heikki Ruokanen

04.11.2011 00:37
Terveppä vaan kaikille !

Sulan veden kausi lähenee vääjäämätttä loppuansa tälle vuodelle, vaikka nyt näin lauhoja sumukelejä piteleekin. Muikkua on Järvestä nostettu tälle vuodelle sangen mallikkaasti, siikaa vähän niukemmin, särki on kyllä levinnyt vähän joka paikkaan, niin syvälle kuin matalaan: paunetin ja nuottan käyttäjiä kaivattaisi. Taimenistutukset on tuottanu aika mukavasti tulosta, onnellisia 3 kilosten saalistajia on jo useampia. Keräilin jo täytetyt saaliskupongit poies laatikoista, kun en ole varma miten tässä syksyn mittaan pääsee käymään, kun tuo hirvipyyntikin vaatii oman aikansa, mutta sen mitä vielä saalistietoja tulee niin merkkaillaan kuponkeihin niinkuin ennenkin ja eiköhän net sitte viimistään kelkkakeleillä saada keräiltyä talteen. Kämmpärannan ja Autorannan kupongit vaikuttasi olevan suunnille kunnossa, samatekko Niesinperän koillisrannnan saalismerkinnät. Lounaisrannan elikkä Haapalahden saalikavakkeiden täyttöaste näytti yhtäkkiä katsottuna jotenkin vajaalta
; täytyy sitä tässä vielä selvittää. Jokatatapauksessa sinne on kalajaosto järkännyt ja Päivä-Erkki käytännössä toimittanut saaliskuponkilaatikot molemmille rannoille sitävarten, että olisi mahdollismman käytännöllistä niitä täytellä. Kireitä siimoja.

Heikki R.

Nimi: EERO

03.02.2011 22:38
Jos haluatte juttuja ja kuvia seuran sivuille ottakaa yhteys PALLARIn SEPPOON. Kaikille erämiehille ja naisille kireitä siimoja vuodelle 2011.

©2019 Lapin Erämiehet ry - suntuubi.com